keskiviikko 29. lokakuuta 2014

17- VUOTTA TAKANA...

Istun minun uuden mustan magneettitaulun edessä. Taulussa nään vanhoja kuvia. Kuvia ajoilta kun olin vasta syntynyt ja kolmen veljeni sylissä, kuvia siskoni lakkiaisista, kuvia hauskoista matkoista perheeni kanssa, kuvia vanhemmistani sekä minusta tarhakuvia.

Kysymykseni on siis, kuinka nopeasti ajat vierivät ja miksi emme muista kaikkia hyviä aikoja? Miksi minä en esimerkiksi muista joitaki päiviä, kun olin päiväkotilapsen ikäinen, mutta muistan kaiken muun? Muistan vieläkin siskoni 17- vuotis syntymäpäivän, kun olimme iloisia ja otimme kuvia uudella kameralla, jonka iskäni oli ostanut juuri ennen syntymäpäiviä. Voi kun tietäisin vastauksen näihin kysymyksiini, olisin super kiitollinen.

Olen silti todella kiitollinen Jumalalle siitä, että olen saanut viettää täydellisiä hetkiä perheeni, sukulaisteni sekä ystävieni kanssa. Kiitän Jumalaa siitä, että vietän piakkoin 18-vuotis syntymäpäiviäni onnellisin merkein perheeni ja ystävieni kanssa. Kiitän Jumalaa siitä, mihin olen tällä hetkellä päässyt. Kiitän Jumalaa siitä, kuinka onnellinen olen jokaisesta sekuntista, jonka Hän on luonut minulle.

Hymyä huuleen ja olkaa kiitollisia. 

Minä ainakin tästä suuresta päivästä lähtien ryhdyn,

Kiittämään,

Iloitsemaan elämästi,

Arvokkaasta elämästäni.

Kiitos Jumala.

Kuvia vuosien varalta...




























PS. Kiitos äiti. Kiitos äiti, kun olet luonut minulle täydellisen elämän perheessä. Perheessä, jossa teet kaikkesi, jotta me sinun lapsesi tuntisimme olomme täydelliseksi. Äiti, olet parasta mitä minulle on elämäni aikana tapahtunut ja sinä tulet olemaan sitä PARASTA minulle aina. Minun rakas äitini, rakastan sinua todella paljon.

                                                                                     LOVE TS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti